Projektin tausta
Mäntän äärellä -projektin tarkoitus on luoda näyttelykonsepti, jossa myynnissä oleviin asuinkiinteistöihin kuratoidaan nykytaidenäyttely. Konsepti yhdistää taidekentän, sen yleisön ja paikalliset kiinteistömarkkinat.
Väki vähenee maaseutukunnissa. Tilastokeskuksen mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana Mänttä-Vilppulan asukasluku on laskenut noin 14 prosentilla. Asuinkiinteistöjä Mänttä-Vilppulassa oli myynnissä 18.2.2022 yli sata. Vastaavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana Mäntässä toimivien taideinstituutioiden, Mäntän kuvataideviikkojen ja Serlachius -museoiden, asiakasmäärät, sekä niiden mukanaan tuoma muu turistivirta, on kasvanut.
Näyttelykonsepti yhdistää kasvun ja kutistumisen tavalla, joka ammentaa kummastakin tilanteesta.
Projektin johtavana kysymyksenä toimii lause:
Mitä minulla jo on, ja mitä sillä voi tehdä?
Kyse on olemassa olevan tilanteen kohtaamisesta ja yrityksestä ajatella asiat sitä kautta toisin sekä luoda kestävämpi pohja taiteelliselle toiminnalle.
Tavoitteet
Toisilleen vastakkaisinakin näyttäytyvät kiinteistömarkkinat ja nykytaide halutaan yhdistää kumpaakin alaa kunnioittaen, ei muuttaen.
Nykytaidetta ei tuotteisteta, ei välineellistetä markkinavoimien käyttöön, eikä teosten päälle liimata hyödykeajattelua. Projekti tunnustaa taiteen vapauden.
Kiinteistömarkkinoita ei kritisoida, eikä kielletä sen toimintamalleja. Pienten kaupunkien kiinteistömarkkinoilta voi nähdä yhteiskunnan rakennemuutoksen ja se on osa yhteisöjen kiertokulkua.
Tavoite on toimia yhdessä ja hyödyntää - ei rajata.
Yhteistyötahot
Näyttelyn konseptista, kuratoinnista ja tuottamisesta vastaa Krister Gråhn. Mäntän
äärellä -projekti on osa Gråhin Praxis
-taiteen ja esittämiskäytäntöjen maisteriohjelman opintoja Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa.
Myytävinä olevat asuinkiinteistöt ovat kiinteistövälitystoimisto Millenium Koti Oy:n asiakkaita.
Näyttelyiden avoinnapito järjestetään yhteistyössä Mänttä-Vilppulan kaupungin kanssa. PoKo ry on myöntänyt avoinnapitoon osarahoitusta.
Näyttelyiden tuotantoa rahoittaa Koneen Säätiö.
Operaatio Pirkanmaan kanssa on tehty yhteistyösopimus.
Näyttelytilat
Näyttelytiloiksi valitaan 8-10 asuinkiinteistöä. Valintaperusteena on monipuolisuus. Monipuolisuudella pyritään huomioimaan taiteen konteksti ja asumisen vaatimukset mahdollisimman laajasti. Tavoitteena on osoittaa, miten monipuolista asuminen voi olla myös pienemmillä paikkakunnilla.
Periaatteet
Projekti toteutetaan niin ympäristövastuullisesti kuin mahdollista. Ekologinen taide ei voi olla vain ekologiaa käsittelevistä taideteoksista muodostunut käsite. Sen on oltava laajemmin, kosketettava koko taidekenttää aina ruohonjuuritasolta säilytystyötä tekeviin instituutioihin. Kuinka taidekenttä voisi ottaa kokonaisvaltaisemman vastuun?
Taide on toimintaa, johon lähtökohtaisesti sisältyy kriittinen ajattelu, normien kyseenalaistaminen ja vallitsevan kommentointi. Projektissa on kysymys huomion kiinnittämistä lähelle, omaan ympäristöön ja siihen, kuinka voi toimia paikallisesti, mutta kansallinen ja globaali tilanne huomioiden.
Voiko paikallisesti olla koko maailman äärellä? Yksi lähtökohta on taiteilijoiden olemassa olevan tuotannon uudelleen esittäminen. Useat teokset ansaitsevat useita esityksiä, erilaisia kuratointeja, jota kautta ne voivat näyttäytyä eri näkökulmissa ja ajassa. Kuratointi pohjaa Taiteen kanssa maailman äärellä -antologian esseisiin. Takakansi:
"Elämme historiallista murroskautta, joka on alkanut tuottaa myös uudenlaista taidetta ja taidepuhetta. Ilmastonmuutos, lähestyvän ekokatastrofin uhka, demokratioita horjuttava poliittinen kuohunta sekä lisääntyvä siirtolaisuus painostavat kaikki kehittämään uusia näkökulmia mahdollisiin tulevaisuuksiin. Samalla myös taiteen ja taidetutkimuksen arvoperusta on radikaalissa muutoksen tilassa. Tämän syvempi ymmärtäminen edellyttää paitsi uudenlaista yhteiskunnallista mielikuvitusta, myös eläinten, kasvien ja elottomien organismien nivomista intiimisti osaksi "meitä". Taiteen kanssa maailman äärellä -antologian esseet ristivalottavat näitä nykytaiteelle ja taiteen tutkimukselle keskeisiä kysymyksiä. Teoksen ovat toimittaneet Taideyliopiston Kuvataideakatemian tutkimusinstituutin professori Anita Seppä ja dekaani Hanna Johansson."
Olemassa olevan tilanteen uudelleen ajattelu pyrkii antamaan oman vastauksensa ylikulutukseen, luonnonvarojen riistoon ja ilmastokatastrofiin. Projekti ehdottaa taiteen kautta asennemuutosta lähiajattelun, hidastamisen ja kestävyyden keinoin.
Nykytaiteen kenttä tulvii instituutiokritiikkiä erilaisine yrityksineen löytää niille vaihtoehtoja. Julkisen ja yksityisen, omitun ja jaetun, avoimen ja suljetun kamppailu on yksi nykytaiteen kentän aktiivisimmista keskusteluista. Nykytaide kaduilla, kaupoissa tai purkutaloissa etsii vastakohtaa valkoiselle kuutiolle. Taide halutaan liittää kiinteämmäksi osaksi yhteiskuntaa. Useita yrityksiä leimaa kuitenkin käyttötarkoituksen muutos. Vanha tehdashalli on lähes synonyymi nykytaiteen näyttelytilalle. Projekti ei muuta asuntoja nykytaiteen esitystiloiksi, vaan taide esiintyy asuntojen välitiloissa, uuden ja vanhan, menneen ja tulevan kodin välissä.
Taiteen toimintaedellytysten eteen on käynnissä useita projekteja, jotka vääntävät taidetta muotteihin, joihin se ei välttämättä sovi. Yritysyhteistyö ei saa johtaa taiteen typistymiseen kaupallisiin tarkoituksiin ja markkinoiden palvelemiseen.
Kokonaisuus pyrkii osaltaan korostamaan hidastamisen merkitystä. Kohtuullisuuden kysymys on kiinteästi sidoksissa kulutukseen, mutta myös aikaan - kuinka paljon kulutamme tai teemme ja millaisen ajan kuluessa. Elinajanodote on pidentynyt hitaammin kuin maailma, jonka voimme elämämme aikana kokea, on laajentunut. Laajuus ei kuitenkaan ole synonyymi rikkaudelle, aistikkuudelle tai monimuotoisuudelle.
Tarinat maaseudun tyhjenemisen taustalla kertovat yhteiskunnan rakennemuutoksesta, yhteisöjen kohtaloista ja yksilöistä. Kiinteistöihin tarvitaan uusia omistajia. Tämä kiinteistön välitila, ollut ja mahdollinen, tuo siihen näyttelytilana uudet ulottuvuudet. Asuntoesittelyissä ihmiset ovat oman tulevaisuutensa äärellä. Millainen oma tulevaisuus on nykytaiteen viitekehyksenä?
